perjantai 31. tammikuuta 2014

Kirja, leffa ja musat



Taitaa olla parisen vuotta sitten, kun löysin muistaakseni Jumbon Suomalaisen tammialesta James Sallisin kirjan Kylmä kyyti. Luin sen ja pidin lukemastani. Tuolloin minulla ei kuitenkaan ollut tietoa siitä, että kirjasta on tehty myös Drive-niminen leffa. Hankin Driven blue-raynä ehkä puolitoista vuotta sitten ja leffa oli juuri niin hyvä, kuin olin mm. Facebook-hypetyksen myötä uskaltanut odottaakin. Vasta leffan katsottuani tajusin, että juoni tuntui jotenkin tutulta ja aloin penkoa kirjahyllyäni. Sieltähän se löytyi - James Sallis Kylmä kyyti. Rakastan kirjoja, leffoja ja hyvää musaa ja kaikista hienointa niissä on juuri edellä kuvaamani löytämisen ilo. Minusta on huomattavasti nautinnollisempaa löytää sattumalta hyvä kirja tai leffa ja ihastua siihen kuin, että menisin ostamaan juuri tiettyä kirjaa tai leffaa kovin ennakko-odotuksin. Kun ei tiedä kirjasta tai leffasta etukäteen mitään ja sitten, kun osoittautuu, että onkin osunut kultasuoneen, niin nautinto on taattu. Drive/Kylmä kyyti comboon voi vielä nautinnon maksimoimiseksi liitttää Kavinskyn OutRun-albumin. Kavinskyn musiikilla on iso rooli Driven hypnoottisessa tunnelmassa. Öiset Losin kadut, kuski, auto ja Kavinskyn musa. Voiko fiilis olla enää huikeampi? Kokeilin uudelleen Kylmä kyyti kirjaa lukiessani kuunnella samalla Kavinskyn lättyä ja yhdistelmä toki toimii, mutta kirjan kanssa voisi kokeilla kuunnella myös esim. Tarantinon leffoista tuttuja rautalankabiisejä. Sallisin kirja antaa hieman erilaisen kuvan kuskista kuin elokuva. Ja nostalgisempi sekä akustisempi musa toimii ehkä kirjan kanssa paremmin, kuin Kavinskyn synafiilistely. Yleensähän elokuvat pohjautuvat kirjoihin ja on luentevaa lukea kirja ensin ja katsoa leffa sen jälkeen. Tässä tapauksessa sekä kirja, että leffa ovat kuitenkin enemmän noir- tai pulp fiction- tyyppistä fiilistelyä juonen merkityksen jäädessä taka-alalle, joten järjestyksellä ei ole niin väliä. Lopuksi haluan korostaa vielä, että kyse on nimenomaan viihdyttävästä noir/pulp fiction-skenestä, joten kovin syvällisiä merkityksiä ei kannata etsiä näiden teosten parista. Itselleni ne ovat kuitenkin tuottaneet suurta nautintoa nimenomaan viihdyttävänä ajanvietteenä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti